Disney Wiki
Advertisement

Pinocchio (tunnetaan myös Pinokkiona) on vuonna 1940 ilmestynyt Walt Disneyn animaatioelokuva. Elokuva perustuu Carlo Collodin saturomaaniin Le avventure di Pinocchio eli Pinokkion seikkailut.

Juoni[]

Elokuvan alussa Samu Sirkka hakeutuu sateensuojaan vanhan ja yksinäisen lelunikkari Geppetton pajaan. Mennessään unille Geppetto näkee tähden ja toivoo tekemänsä puisen marionettinuken, Pinocchion olevan oikea poika. Kun kaikki ovat nukahtaneet, Sininen haltiatar saapuu pajaan totetuttamaan Geppetton toiveen. Pinocchio herää eloon ja hän muuttuisi oikeaksi pojaksi, vasta kun hän todistaa olevansa urhea, oikeudenmukainen ja epäitsekas. Haltiatar nimittää Samu Sirkan Pinocchion omatunnoksi, jotta hän oppisi erottamaan oikean väärästä.

Geppetto on innoissaan uudesta pojastaan ja lähettää tämän seuraavana päivänä kouluun. Matkallaan Pinocchio tapaa juonittelevan kettu Rehti Repon ja hänen kissaystävänsä Kimi Keppostinin. Repo houkuttelee Pinocchion liittymään Strombolin nukketeatteriin, että hänestä tulisi kuuluisa tähti. Pinocchio suostuu tähän Samu Sirkan kielloista huolimatta. Hänestä tulee nukketeatterin pääesiintyjä, jossa hän esittää kappaleen En köysiä mä tarvitse. Kun Pinocchio yrittää paeta, Stromboli lukitsee hänet lintuhäkkiin vaunussaan. Samu Sirkka palaa Pinocchion luokse ja yrittää vapauttaa hänet, mutta epäonnistuu. Sininen haltiatar ilmestyy, jolloin Pinocchio valehtelee hermostuneesti useita kertoja tapahtumien kulusta. Jokaisen valheen myötä hänen nenänsä kasvaa pituutta. Haltiatar palauttaa nenän ennalleen. vapauttaa Pinocchion ja varoittaa, että hän on auttamassa viimeistä kertaa.

Sillä aikaa Rehti Repo etsii hämärälle ajurimiehelle tottelemattomia poikia viedäkseen heidät Huvitusten saarelle. Vaikkakin Repo ja Keppostini ovat epävarmoja aikeista, he tarjoavat tilaisuutta löytämälleen Pinocchiolle. Matkalla saarelle hän tutustuu 12-vuotiaaseen poikaan nimeltä Lampun sydän. Saarella kaikkia poikia odottaa alue täynnä ilkivaltaa, vapautta, tappelua, sikareita ja alkoholia. Samu Sirkka ymmärtää pian, että tällä lomareissulla on toinen tarkoitus: pojat muuttuvat ajan myötä aaseiksi ja heidät myydään eteenpäin orjatyöhön. Pinocchion pelatessa biljardia Lampun sydämen kanssa, tämä muuttuu lopulta täysin aasiksi. Jo korvat ja hännän saanut Pinocchio pelästyy tätä ja pakenee Samun kanssa saarelta.

Kun he saapuvat takaisin Geppetton pajaan, se on täysin tyhjillään. He saavat Sinisen haltiattaren lähettämän kirjeen, jossa kerrotaan Geppetton lähteneen etsimään Pinocchiota. Matkalla Huvitusten saarelle, hänet nielaisi valtava hammasvalas nimeltä Monstro. Pinocchio lähtee pelastamaan isäänsä Samun kanssa. Kun he saapuvat Geppetton luokse valaan vatsassa, Pinocchio saa idean. Monstro pitää saada aivastamaan. He sytyttävät nuotion, jolloin valas aivastaa heidät lopulta ulos hirveällä voimalla. Suutuksissaan Monstro jahtaa heitä ja tuhoaa lautan. Pinocchio vetää hukkumisen partaalla olevan Geppetton suojaan rantaan. Pinocchio on tajuton ja vaikuttaa kuolleelta.

Murheen murtama Geppetto vie poikansa pajaan ja suree tämän kuolemaa. Mutta silloin Sininen haltiatar ilmestyy ja muuttaa Pinocchion aivan oikeaksi pojaksi. Hän oli osoittanut olevansa kaikkea, mitä haltiatar toivoi. Urhea, oikeudenmukainen ja epäitsekäs. Palkinnoksi teoistaan Samu Sirkka saa haltiattarelta kultaisen arvomerkin.

Tuotanto[]

Elokuvan animaattorit olisivat halunneet tehdä Pinocchiosta kulmikkaasti ja nykivästi liikkuvan, kuten oikea puunukke. Walt Disney ei koeanimaatioiden perusteella kuitenkaan pitänyt tätä ideaa tarpeeksi viehättävänä yleisön kannalta. Disney valvoi tuotantoa muutenkin tarkoin ja oli hyvin vaativa niin liikkuvien hahmojen kuin taustojenkin suhteen.

Kun Carlo Collodin alkuperäinen Pinokkio-tarina kertoi kiusankappaleesta joka lopulta hirtetään, Disney pehmensi tarinaa tekemällä Pinocchiosta paljon kiltimmän hahmon, viattoman ja korkeintaan hieman huonotapaisen lapsen. Elokuvan yleisilme on kuitenkin Disney-animaatioille epätavallisen synkkä, sillä elokuvan 88 minuutista 76 sijoittuu yöaikaan tai veden alle.

Pinocchion tekoaikaan Disney-yhtiö oli jo kasvanut niin suureksi, että esimerkiksi Geppetton animaattoriksi nimetyllä Art Babbittilla oli käytössään 22 avustajaa. Filmin tuotantobudjetti oli 2,6 miljoonaa dollaria eli noin kaksinkertainen verrattuna Disneyn edelliseen pitkään animaatioon Lumikki ja seitsemän kääpiötä.

Suomen tuotanto[]

  • Ohjaus ja käännös: Pekka Lehtosaari
  • Tuotanto: Ari Parviainen ja Jaana Rask
  • Äänitys: Magnus Axberg, Jari Ikonen ja Markus Degerman
  • Miksaus: Magnus Axberg

Ääninäyttelijät[]

Elokuva dubattiin suomeksi vuonna 1995 videojulkaisua varten. Dubbauksen toteutti Tuontantotalo Werne.

Rooli Alkuperäinen Suomenkielinen
Pinocchio Dickie Jones Tuomas Oksanen
Geppetto Christian Rub Matti Ranin
Sininen haltiatar Evelyn Venable Rinna Paatso
Samu Sirkka Cliff Edwards Seppo Mäki
Rehti Repo Walter Catlett Petri Liski
Stromboli Charles Judels Markku Riikonen
Lampun sydän Frankie Darro Kasimir Pennanen
Ajuri Charles Judels Seppo Pääkkönen
Aleksanteri Dickie Jones Olli Parviainen

Laulut[]

  1. Tähti toiveen toteuttaa (When You Wish Upon a Star) - Seppo Mäki (Cliff Edwards)
  2. Puinen pikkuinen pää (Little Wooden Head) - Matti Ranin (Christian Rub)
  3. Minua vain vislaa (Give A Little Whistle) - Tuomas Oksanen ja Seppo Mäki (Dickie Jones ja Cliff Edwards)
  4. Hei diddle dee dee (Hi-Diddle-Dee-Dee) - Tuomas Oksanen ja Petri Liski (Dickie Jones ja Walter Catlett)
  5. En köysiä mä tarvitse (I've Got No Strings) - Tuomas Oksanen (Dickie Jones ja Patricia Page)

Kuoro: Ulla Hakola, Leena Litmatainen, Päivi Hilska, Topi Lehtipuu, Markus Bäckman, Matti Holi ja Markku Pihlaja

Lähteet[]

Advertisement